Kiva kun bloggailet kanssani!

maanantai 8. elokuuta 2011

Kuparisydän

Ensin oli vain siellä täällä lojuvia sähköpiuhojen jämiä, joita sähkömiehet olivat jättäneet jälkeensä. Vuoden kuluessa keräsin niitä talteen tajuttuani, että muovikuoren sisällä oli arvokasta kuparilankaa, rautalankatöihin sopivaa. 
Sähköpiuhojen työstöhetki koitti viikonloppuna, kun appeni täytti 70 vuotta ja pähkäilin mitä antaa lahjaksi miehelle, joka ei oikein harrasta mitään ja jolla on jo kaikkea. Tuttu tunne yhä useammin lahjaa miettiessäni. Appeni arvostaa käsillä tekemistä ja ymmärtää raaka-aineiden arvon, joten Emman kanssa ryhdyimme hommiin. 
Sähköpiuhoista poistettiin muovipäälliset ja romusta tuli arvotavaraa. Nahkahanskat ovat ehdottomat, jos haluaa vähänkään säästellä käsiään.

Rautalankakurssilta ostimme zismon, jolla saa helposti rauta- tai kuparilangan spiraaleiksi. Kynänkin ympärille lankaa voi pyörittää, mutta se on vähän työläämpää ja hitaampaa.

Valmiita spiraalipötköjä.

Ensin muotoilimme sydänkehikon, jonka ympärille ja sisään, sikinsokin venytimme spiraaleja. Ripustuskoukkukin laitettiin melko varhaisessa vaiheessa.

Lopullinen työ. Tässä vaiheessa kupari on punertavaa ja kiiltävää, mutta tummuu ensin vihertäväksi ja lopulta kauniin tummanharmaaksi.
 Kuva oli oikukas ja kääntyi omin lupinsa.
Kuparisydämestä tuli melko painava ja appeani nauratti kovin. Lupasi viedä sen 'kaniin' rahapulan iskiessä, kuparihan on nyt arvossaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos!