Tilkkutyyny äidille

Äitini täytti 70 vuotta ja mietin pitkään mitä hienoa voisin hänelle lahjaksi tehdä. Sitä jotenkin ajattelee, että lahjan pitäisi olla hieno, iso ja näyttävä. Halusin kuitenkin lahjan olevan käyttöesine, sillä tuohon ikään päässeelle on hänen omien sanojensa mukaan kertynyt jo kaikkea ja oikeastaan pitäisi alkaa karsia tavaroitaan..

Päädyin tyynyyn, jonka päätin tehdä mahdollisimman hyvin ja huolellisesti. Näitä arvoja olen hiljalleen sisäistänyt tässä tekemisessäni, sillä tekeleitä alkoi olla jo sitämäärin paljon, että niiden sijoittamisessa oli vaikeuksia. Ja huomasin, että on mukavampaa antaa kauniisti tehty käsityö kuin nopeasti hutaistu. Siispä olen määrän kustannuksella siirtynyt laatuun..

Tyynyyn valitsin kauan kaapissa vaalimiani amerikantilkkukankaita. Perustyynyn tein ompelukoneella, mutta poikkeuksellisesti tikkasin käsin! Hyrräkukkien teko oli nopeaa, mutta niiden kiinnittäminen vei yllättävän paljon aikaa. Tosin mitä useamman olin kiinnittänyt, sitä vähemmillä pistoilla sen ompelin. Paikalleen kiinnitetyt kukat näyttivät valjuilta, joten ompelin keskustoihin vielä napit. Se vähän arvelutti, sillä kuten veljeni sanoi: 'Nuohan painavat poskea!'

Siinä ne nyt kuitenkin ovat - saa äiti kääntää tyynyä ennenkuin poskea!

Hyrräkukat nappikoristein

Hevostyyny

Tyttäreni sai kummitädiltään aikoja sitten lahjaksi puolipistotyön, joka tietysti on lojunut keskeneräisenä kaapissa iät ja ajat. Itse asiassa tähän työhön upposi yllättävän paljon aikaa, sillä ruutujen laskeminen ja värien vaihtaminen vie saman, ellei enemmänkin aikaa kuin itse pistojen tekeminen.
Kaappien siivoustalkoissani, joissa pyrin tekemään pois kaikki keskeneräiset työt ja heittämään pois täysin kelvottomat, 'ehkä tästä joskus tulee jotain' -tekeleet, törmäsin tähän hevosaiheeseen. Hevoset sinänsä eivät näyttele elämässäni mitään roolia ja mietinkin mitä sillä tekeisin - antaisin hevostytölle lahjaksi?
Siitä tulikin yllättävän kaunis, värit ovat mieleiset, ja niin se päätyi mökille.

En edelleenkään osaa kääntää tätä kuvaa netissä, sillä omalla koneellani se on oikeinpäin..

Kun olin saanut pistot pisteltyä ja silitettyä, oli vähän vaikeuksia saada kuva pysymään suorassa. Tarvittiin paljon neuloja ja silmien ummistusta tarkkaa työtä vaativalta, mutta ulkopäin tyyny on oikein kaunis!

Unelmamatka amishmaahan

Oli vuosi 2003 ja täytin ystävättäreni kanssa pyöreitä, jonka innoittamina lähdimme amerikanmatkalle kolmannen ystävättäremme luo, joka taas tunsi meidät siten hyvin, että osasi valita meille yhteisen matkakohteen Indianan osavaltioon amishien ja heidän käsityöperinteensä luo. Tuolta matkalta syntyi into, innostus ja himo tilkkutöihin.

Todelliset amishit eivät käytä mitään koneita vaan tekevät kaiken perinteisellä tavalla, tilkkutyötkin käsin. Niinpä ne eivät ole mitään halpoja, mutta sitäkin kauniimpia ja perinteisempiä kuin liukuhihnalla tehdyt kiinalaisversiot.

Tässä työssä on saanut muutaman piston pistellä. Työ oli ripustettu talon edustalla olevalle pyykkinarulle kertomaan alakerrassa myynnissä olevista tilkkutöistä. 

Amerikkalaiseen tyyliin patriotismi näkyy.

Todella perinteinen tilkkutyömalli.

Esillä ja myynnissä oli useiden eri taitajien töitä.

Tämä peitto oli hirsimökkimajassa, jossa nukuimme yön. Bed&breakfast -paikan pitäjät kertoivat ostaneensa useita tilkkupeittoja amisheilta. Tämä oli perinteinen vihkipeitto.

Hyrräkukkia

Ostin joitain vuosia sitten pyöreät hyrrät, joiden käyttö onnistui vaivattomasti. Syksyllä sitten lankesin kukkahyrrään, jonka kanssa ei sitten onnistunutkaan niin helposti ja hyrrä jäi 'odottamaan parempaa hetkeä'.
No se hetki tuli viime viikonloppuna, kun hätäpäissäni en löytänyt pyöröhyrrää ja oli pakko turvautua kukkamalliin. Ja jälleen sen käyttö oli tuskaa! Lanka katkesi, kun piti kuroa kukka muotoonsa ja kun älysin vaihtaa langaksi karhunlangan - joka toimi loistavasti - oli vaikeuksia saada kukkien terälehdet symmetrisiksi. Jaa, mutta muutaman yrityksen ja erehdyksen kautta oli pakko katsoa peiliin ja huomata oma laiskuus ja sen aiheuttama ongelma - terälehdistä tuli symmetriset, kun leikkasin ylimääräiset 'reunat' pois kankaasta. Ihan kuten ohjeessa oli käsketty tehdä!

Reunoista kannattaa todellakin leikata ylimääräinen kangas muotoonsa. Muuten tulee epämääräisiä kukan terälehtiä, kun osassa on muhkeat täytteet ja toinen on tyhjää täynnä.

Eihän se kovin kummoiselta näytä, kyllä se kuitenkin kukka on. Lopullinen sijoitus ja ompelu ratkaiskoon muoto-ongelman. 

Tein näitä lopulta seitsemän äitini 70-vuotislahjaa varten.