Rahapuu kukkii

Kevään juhlasesonkimme alkaa tänään. Lähdemme juhlimaan vastavalmistunutta sukulaistyttöä Lohjalle ja purtavana on jälleen kerran ollut lahjapulma. Nuori kun haluaisi rahaa ja minä koen sen jotenkin persoonattomana lahjana, sen muistoarvo on pieni ja se menee helposti arkielämän tarpeisiin. Mutta, mutta, arkeakin on elettävä.

Raha ei kasva puussa, sanotaan. Ajattelin kuitenkin kokeilla ja 'istuttelin' vitosia rahapuun kukiksi. Tulipa kaksi ratkaisua yhdellä kerralla - nuori saa toivomaansa rahaa ja me saame antaa vähän persoonallisemman lahjan.

Toivottavasti kukintoja tulee lisää valmistumisen myötä!

Könninkelloja kurssilla

Anoppini kuoli kolme vuotta sitten ja appeni jäi yksikseen asumaan isoa omakotitaloa kaupunkiin. Päiviin oli haettava erilaista rytmiä ja tekemistä tyhjyyden täyttämiseksi ja kälyni keksivät ilmoittaa hänet Työväenopiston könninkellokurssille. Ja kaunista jälkeä siellä on syntynyt. Ensimmäinen Könni koristaa appeni olohuonetta ja ilmoittaa lyönneillään ajan kulumisen. Toinen aihio odottelee vielä autotallissa koristemaalauksiaan. Kolmatta ei kuulemma tule, sillä tekeminen on kuulemma työlästä ja appeani harmittaa, kun syksystä kevääseen kestävän, yhtenä iltana viikossa kokoontuvan kurssin puitteissa ei ehdi saada kelloa valmiiksi. Appeni kuulemma ehtisi, mutta kun pitää odottaa niitä toisia...

Isäntä on tärkeä mies

No isäntä on tärkeä mies muutenkin kuin tyynyn tekstissä. Sitä on kyllä vaikea saada käskemällä tekemään, mutta puuhailee se omiaan, omalla aikataulullaan.

Meillä on tapana käydä Pori Jazzeilla tuttavapariskunnan kanssa. Asumme koulun pihalle nousseella leirintäparkkipaikalla, suihkustamme voimistelusalin yhteydessä olevissa suihkuissa ja käymme koulun veskissä. Ja nukumme autossa. Tämän vastapainona saamme nauttia ystäviemme seurasta, musiikista ja Porin (useimmiten sateisesta) säästä. Ja Porin putiikkien antimista!

Viime kesänä löysin Auli-Kristiinan, joka on keksinyt kivan idean yhdistää pellavaa ja vanhojen lehtien mainoksia ja tekstejä. Hauska yhteensattuma oli, että kuukautta ennen jatseja olin ostanut isäntä-tyynyn Virroilta ja jassien aikaan löysin varsinaisen lähteen Porista. Siltä tuli tuo toinen tyyny.

Ohje origamiperhoseen

Pääskyt ovat palanneet tänne Asikkalaan, joten eiköhän toivoteta kesä tervetulleeksi! Pesää rakennetaan nyt kovalla tohinalla viime kesäiseen paikkaan ja kummallisesti ne lentävät ensin pienen ringin pihan ympäri ennen pesäpaikalle menoa. Kiva niitä on seurata.

Viime keväänä innostuin origameihin, jotka ovat kiva lisä kortteihin tai korteiksi. YO-kutsussa käytin perhosta, jonka taitteluohjeen löysin netistä. Tässä oma versioini ohjeeksi.

Paperin mitta on 2:3 ja sopivan kokoisen pienen korttiperhosen saa 4 x 6 cm kokoisesta paperista.

Taita paperi pitkittäin keskeltä..

..ja sitten poikittain keskeltä.

Paperi on pitkittäissuunnassa ja taita toinen reuna pitkittäistaitteen 'saumaan'.

Syntyy taloharjanne.

Tee toiseen laitaan samanlainen taitos ja syntyy talo. Käännä vielä paperia siten, että avoin saumakohta tulee keskelle.

Käännä paperin saumakohta ylöspäin.

Taita yläkulma...

... ja toinenkin.

Nosta yläkulman taitokset ylös ja paina ne paperin sisään taitoslinjaa pitkin.

Taita toinen muodostuneista siivekkeistä alas.

Te samanlainen taitos toisestakin yläkulmasta ja perhonen on valmis.

Kohta kolmen lyyran äiti!

Perhoset lähtevät tänään lentoon, kun yo-juhlien kutsukortit saadaan laatikkoon. Kyllä tätä on jo odotettukin, sillä kevät ei ollut aivan helppo ja kirjoitukset menivät alakanttiin, mutta loppujen lopuksi huoli juhlien siirtymisestä syksyyn oli aiheeton. Minusta tulee kolman lyyran ylpeä äiti!

Korttien teko kiehtoo minua, mutta olen huomannut olevani melko huono yksittäisten korttien tekijä, mutta sitävastoin korttiläjän tekeminen onnistuu kyllä. Joulukortit ovatkin sydämenasiani ja näihin tyttöjen kutsukortteihinkin olen satsannut. Tykkään riimitellä ja minusta on hauskaa, kun tekstissä on jokin juju. Riimityksiäni voi katsella tuolta yläpalkin linkistä.



Kutsukortit olivat vähän erinäköisiä, sillä vuosien saatossa erilaisia papereita ja pahveja oli kertynyt ja halusin tällä kertaa päästä niistä eroon. Pääasia oli tietysti, että viesti tuli selväksi.



Tämän kutsu kuului näin:

Kestää koulu lopulta vain

pienen hetken,

on kuin huomaamatta

aika valkolakkiretken.

Kesäkuun neljäs

siis allakkaan laita

ja suunnista kohti

xxxkujan maita,

jossa viisitoista kertaa

saa kukkua käki,

kun paikalle saapuu

juhlaväki.

Tervetullut oot mukaan

sakkiin,

juhlimaan xxx

valkolakkiin!

Ihanaa olla suomalainen



Vanhojen farkkujen kierrätys jatkuu sohvatyynyn päällisessä. Kuluneen pehmeää.



Sateinen maanantaiaamu ja suomalaiset ovat yhtä hymyä!!

1-6 ja kuusitoista vuotta, siinäpä hymyn syitä. En nyt varsinaisesti seuraa jääkiekkoa, mutta illalla tuli siinä virkkauksen lomassa tiirailtua ja jännitettyä. Onhan se hienoa ja mieltä nostattavaa voittaa maailmanmestaruus ja vieläpä Ruotsia vastaan.

Viime viikolla tein, ennakoidenko?, vanhoista farkuista Suomi-tyynyn. Se oli pyörinyt pitkään mielessä, sillä vanhojen farkkujen kasasta löytyivät yhdet valkoiset farkut. Kaupoissa ja paljon myös lehdissä näkee tyynyjä, joissa on Usan lippu ja olenkin ihmetellyt kuka haluaa toisen maan lipun sohvallensa. Niinpä vähän protestinakin tein Suomen lipun. Siitä tuli oikein hyvä, jos nyt sitten tykkää lipuista sohvalla.

Tähän päivään se sopii kuitenkin loistavasti! Hyvä Suomi!

_________________________________

Finland is the World Champion in icehockey! Sixteen years ago we did it for the first time and now we won Sweden 1-6! Few goals and whole Finland is smiling!

I made this Finland-flag pillow last week using old and worn out jeans. In shops and magazines we can see flag pillows with USA-flag, but I want Finland-flag in my sofa. The fabric and colours are soft and I like it. 

Vanhat VHS-kasetit uusiokäytössä

Äitini siivosi kaappejaan ja halusi heittää pois isäni jälkeensä jättämät VHS-videokasetit, jotka vielä vajaat 5 vuotta sitten olivat ihan käyttökelpoista ja jokapäiväistä tavaraa, mutta nyt pölyttyivät kaapissa käyttämättöminä odottamassa 'jos joku joskus' -ihmettä. Siis pois. Kysyi kuitenkin halusiko joku meistä lapsista ne. Ja niin ne(kin) päätyivät minulle.

Virkkauskamaa! Valmiiksi nauhoitettua, siis nauhaksi leikattua, ja paksu (8) virkkuukoukku ja hommiin. Näistähän tulisi hyviä koreja... tulee joo, mutta melko hitaasti sillä nauha ei ole kovin yhteistyöhaluinen ja hangoittelee koko ajan vastaan. Tosin jos nauha on vanha ja paljon käytetty (likainen ja mustaa sormet), se luistaa paremmin..

No nyt olen virkaanut jo yhden James Bondin ja nyt on menossa kasetillinen C.S.I. -sarjaa. Olisihan se hauskaa, jos koria katsellessa näkisi vielä leffatkin!

Palapelirakastaja

Talviturkki on nyt heitetty! Vesi oli kylmää, mutta ei niin kylmää kuin ajattelin ja saunan kanssa tietty helpompaa kuin pelkkä pulahtaminen. Hiljalleen se mökkikausi käynnistyy ja olemisen painopiste siirtyy järvimaisemiin. Tänä iltana päättyy ohjaamani Elämänkaarikirjoitusryhmä ja siltä osin työt aloittavat kesätaukonsa.

Pientä puuhaa pitää kuitenkin olla. Ida levitti muutama viikko sitten palapelin pöydälle ja se on kyllä sellainen intohimo minulle, että en millään meinaa malttaa lopettaa palojen oikean paikan etsimistä. Onkohan kellään muulla samanlaista addiktioita? Aamulla ensimmäiseksi ihan vain muutama pala... ja illalla vielä viimeiseksi. Nopeasti se 1000 palaa on löytänyt paikkansa ja Van Gogh on valmis. Onneksi, sillä aikaa voi käyttää muuhunkin!

Farkkujen uusiokäyttöä

Viikonloppu vihdoin kotona ompelukoneen luona ja talo ilman lapsia. Niinpä löytyi aikaa jo jonkin aikaa odottaneeseen  peffanalusprojektiin. Olen myös innostunut vanhojen ja poisheitettävien farkkujen uusiokäytöstä, sillä kulunut farkkukangas on pehmeää, venymätöntä ja kestävää, kun valitsee ehjät kohdat. Käytännössä meidän perheen farkut ovat kuluneet haaroista puhki, mutta pitkät pätkät lahjetta on käyttökelpoista tavaraa.

Toteutin n. 40x40cm peffanaluset helpolla hirsimökkitekniikalla, sillä siten saatoin käyttää edellisestä projektista (sängynpeitto) jääneitä paloja. Väliin laitoin vanua ja peffiksen toinen puoli on kaapista löytynyttä paksuhkoa Intian puuvillaa.

Viimeistely - olen täysin hurahtanut tikkauksiin. Nyt tikkasin koneella melko tiiviisti, mutta jälki oli kyllä työn arvoinen. Peffiksistä tuli oikein hyvät!

Farkkuja on nykyään monen värisiä, mutta niiden sävyt ovat niin samanlaisia, että kaikki passaavat hyvin toistensa seurassa.

Luovia likkoja

Äitienpäiväni iloja! Kukkia, kolme korttia ja juustokakku, jossa täytteenä minttusuklaata ja mascarpone-juustoa. Koristelutkukatkin olivat itse tehtyjä!

Ihanaa äitienpäivää!

Taisi olla ensimmäinen äitienpäiväni tyttärien syntymien jälkeen, että heräsin aamulla kotona, jossa kukaan tytöistä ei ollut paikalla. Hieman haikeaa, mutta päivän mittaan tilanne kohentui ja äitienpäiväni koostui -yllätys, yllätys- tyttärien tekemistä korteista! Kaikki kolme olivat taiteilleet omin pikku kätösin minulle kortit ja se todellakin oli yllätys, sillä nuorimmainenkin täyttää kohta 19 vuotta! Enpä muista milloin viimeksi olisin saanut kolme kotitekoista korttia!

Olen todella otettu lasteni aikaansaannoksista, joista voi lukea jokaisen käsillä harrastamista ja intoa siihen. Kaikille heille ei käsillä tekeminen ole itsestäänselvää, joka lisää lahjakorttien arvoa. Ihanaa!

Emma oli tietenkin taikonut jälleen upean täytekakun, josta kuvia yläkuvassa, ja jonka kävimme nauttimassa oman äitini eli Emman mummin luona. Ihana päivä!

Ihanaa äitienpäivää!

Kaiken maailman apuvälineitä

Vappua on nyt vietetty työn ja touhun merkeissä sekä minulle aivan ainutlaatuista jäiden lähtöä seuraillen. Ihan oikeasti näin ensimmäisen kerran elämässäni miten jäärintama pakeni metri metriltä - luonnon voima on ihmeellinen!
Työ ja touhu on ollut klapien uudelleensijoittelua ja rakennusroskien keräilyä mökillä. Onneksi rakentaminen on jo loppusuoralla ja tänä kesänä päästään nauttimaan jo ulkohommista. Kädet halajavat kuitenkin käsitöiden pariin ja neulepusero tai-hame on tuloillaan, samoin hitaasti etenevä ristipistotyö. Tilkkuihin palaan ensi viikolla, mutta jo nyt olen miettinyt tilkkuja. Erityisesti mielessäni ovat olleet minulle tärkeät apuvälineet, joilla tilkkutöiden tekeminen on helpottunut. Kun menin tilkkukurssille kolme tyttären, työntäyteisten vuosien ja lähes 15 käsityöttömän vuoden jälkeen, en edes ymmärtänyt miten paljon käsillä tekemiseen oli tullut apuvälineitä. Lähes joka tunnilla esiteltiin jonkinlainen vempain tai vekotin, joka oli tekevä ihmeitä käsilläni tuotetuille tekeleille. Minä en kuitenkaan ihan kaikkea ostanut, mutta muutama täysin minulle soveltuva apuväline löytyi, nimittäin autosähköasentajan tarkkuuspihdit ja lihakaupan paperi.

Lihakaupan paperi ja autosähköasentajan tarkkuuspihdit.

Lihakaupan paperi on sitä paperia, johon kaupan tiskiltä ostettu liha tai kala kääritään ja jonka toinen puoli on kiiltävää ja toinen hieman mattaa. Mattapuolelle on yleensä painettu kaupan tekstiä ja liha laitetaan kiiltävälle puolelle. Ja käsitöissä tuo paperi on kullan arvoista (ainakin minulle)! Sitä voi nimittäin silittää ja sen saa helposti myöhemmin irtoamaan. Käytän sitä kaavojen kanssa siten, että piirrän kaavan paperille, leikkaan piirroksen irti ja silitän kankaalle kiiltävä puoli kangasta vasten. Sitten ompelen paperin reunoja pitkin ja nyppäsen paperin irti. Hip hei ja mittavirheitä ei enää tule (ainakaan kovin paljon)! Samaa kaavaa voi käyttää muutaman kerran. Minulle tämä on ollut ihan mullistava juttu.

Toinen ehdoton helpotus on autosähköasentajan tarkkuuspihdit, joita saa ainakin Biltemasta. Näillä pihdeillä saa vedettyä kankaan suuaukosta ulos esim. pallojen tai kassin hantaakien teossa. Ei tarvitse enää työntää lyijykynää ja yrittää saada kangasta kääntymään. Näissä pihdeissä on liukumaton pääosa ja sen saa vieläpä lukittua sen lisäksi, että saksimainen ote on helppo. Aivan ehdottomat kapineet!

Tämän mainospätkän jälkeen ei voi muuta kuin todeta, että kaikkea ei saa käsityöliikkeestäkään!