Nyt on paplaripussukka pakattu ja auton nokka on kohta kurvaamassa kohti Tamperetta ja Manserokkia. Olemme lähdössä teatteriviikonlopun viettoon tuttavapariskunnan kanssa ja tiedossa on hyvän seuran lisäksi musikaali ja hyvää ruokaa. Ihana päästä teatteriin!
Ja se paplaripussukka, se on tietysti niitä ensimmäisiä käsityötunnin töitä, joilla pikku-Pia on aikanaan houkuteltu käsityön maailmaan. Vähän se on vuosien saatossa kärsinyt, mutta sehän vain lisää pussukan arvoa.
Myös tätini jäämistöstä löysin vastaavan kässäpussukan. Oli hauska huomata, että samanlaisilla töillä on tyttöjä opetettu monen vuosikymmenen ajan, ainakin -40 ja 70-luvuilla. Noinkohan vielä tänä päivänä?? Ainakaan omat tyttäreni, 90-luvun koululaiset eivät ole näitä tehneet. Riippuuhan se tietysti koulusta ja opettajastakin.
Olen tehnyt kansakoulussa kolmannella luokalla juuri samanlaisen punaruutuisesta, äidin essukankaan palasesta. Saumat ommeltiin käsin ja ristipistoilla koristeltiin, ainakin nimikirjaimet. Mulla oli helpot HH.
VastaaPoistaJust niin, kaikki ón käsin ommeltua! Ihanat nimikirjaimet sinulla.
PoistaEdelleen tehdään jumppa- ja kässä pussukoita, mutta kangas on vaihtunut vohvelikankaaksi. Oma poikani teki kyllä vielä 90-luvun loppupuolella tyynyliinan, johon hän kirjaili nimikirjaimena.
VastaaPoistaPiia, käy hakemassa tunnustus blogistani, ole hyvä!
Kiitos Rentukka tunnustuksestasi, minäkin vierailen luonasi mieluusti.
PoistaKirjailut ovat kivoja. Vanhoista kirjailuista on hauska arvuutella, kenen nimikirjaimista mahtaa olla kyse.