Perillä

Pyhäpäivän raukeus, hiljaisuus ja kiireettömyys. Harvinaista herkkua, joka joskus osuu kohdalle. Tänään on ulkona pakkasta 22 astetta, aurinko paistaa ja sisällä lämpö leviää klapien äännellehdessä takassa. Iskelmä soi radiossa, isäntä lukee viereisessä tuolissa ja kerrankin on aikaa, rauhallista aikaa keskittyä omaan tekemiseen. Hitaasti mutta varmasti valmistuu isoäidinneliö toisensa jälkeen ja minäkin olen tarttunut neulaan ja kiinnittänyt palaset toisiinsa ommellen virkkauskiinnityksen sijaan. Kun on aikaa, on myös laatua.
Elämä on tässä.

Säilöttyjä mummoja ja muitakin isoäidinneliöitä

Niitä on helppo ja mukava aloittaa, niihin voi upottaa pitkät pätkät lankoja ja niihin voi aina palata uudelleen. Isoäidin neliöistä tulee aina välillä valmistakin.

Nyt valmistui pieni vauvapeitto jo kertaalleen virkatusta ja puretusta vaaleanpunaisesta Kotiväki-langata, jonka kaveriksi ja jatkeeksi ostin beigeä. Tuli omaan makuuni vähän pliisu, olisi ollut raikkaampi valkoisen kanssa, mutta menettelee näinkin.

Ei mulla mitään kohdetta vielä ole peitolle, langat vain sattuivat riittämään tähän.

Ja seuraavatkin 'mummo'-projektit ovat käynnissä. Näitä kun voi tehdä mielialan ja sään mukaisesti, talvella villalangasta ja kesällä puuvillasta tai pellavasta. Nämä ovat siitäkin mukavia, että aluksi on innostus nähdä millaista tulee, sitten tulee kyllästymis- ja sivuunpanovaihe ja kun palaset kaivaa uudelleen esiin, huomaakin että vielä vähän, innostuu ja homma on hoidettu. Eli valmistakin tulee, vaikka viiveellä. 

Sammaleen vihreää paksua villalankaa on varastossa kilokaupalla. Piristeeksi ostin valkoista Isoveli-lankaa. Mökiltä löytyi vain yksi 4sen virkkuukoukku, joka on tarkoitettu koukkuamiseen. On vähän iso ja painava, koska on pitkä. Nyt ymmärrän myös miksi normaaleissa virkkuukoukuissa on peukalon kohdalla 'painauma' - eipähän koukku koko ajan pyörähtele. 

Säilöttyjä mummoja. Pellavalankapätkistä. Odottavat inspistä...

On pimeää, vaikka valkeutta kohden mennään. Ihanaa käpertyä takkatulen ääreen mummoja virkkaamaan!

Juhlia, juhlia

Vuosi 2012 on alkanut näyttäytyä aikamoisena juhlavuotena. Tiedossa on ystävien 50-vuotisjuhlia, häitä ja rippijuhlia, kaikkia monikossa! Ja siitähän minä pidän, pääsen suunnittelemaan, askartelemaan, toteuttamaan ja tietysti juhlimaan.

Alkupalaksi olin mukana hääkutsujen askartelutalkoissa. Isäni jäämistöä tyhjätessäni osui käteen kasa vanhanaikaisia singlelevyjä, joista isäni oli opetellut saksaa ja englantia. Poisheittämisen sijaan saimme niistä oivan hääkutsupohjan.

 Sitten vain valkoista paperia, liimaa, printattu teksti ja muutama tarra. Kutsut olivat valmiit.

Valmis kutsu. Tarroja oli erilaisia, joten kutsuistakin tuli persoonallisia. Ohjelma kääntää tämän kuvan :(

Nyt sitten vain odotellaan ja katsotaan mitä kaikkea kivaa sitä vielä pääseekään tekemään. Juhlavuonna 2012.

ps. ylinnä olevan kakun oli tyttäreni Emma leiponut serkkunsa 14-vuotisjuhliin. 

Hanskat tiskiin vai kantapään kautta

Sitä ei kyllä voi arvatakaan miten vaikeaa voi olla yksien lapasien kutominen!

Joskus nuorena tyttönä olen kopioinut jostain perinteisten kirjoneulelapasten malleja ja nyt ajattelin, että kutasempa tuosta muutamat. Mallikuviohan on ihan selkeä ja helppo, ei kun hommiin.

Malli Jalasjärvi

Hankaluudet paljastuivat pikkuhiljaa. Ensinnäkin langan paksuutta en ollut ajatellut ja 7veljeksellä toteutettuna nämä 60 silmukan rasat osoittautuivat melko ison isännän hanskoiksi ja erityisesti toooodella pitkiksi. Lopullisesta -neljännestä- versiosta olen vähentänyt kolme mallikertaa.

Malli Hamina

No sitten se perhanan peukalo, jonka takia muutenkin olen kutonut vähemmän lapasia kuin sukkia, ei onnistunut selkeästä kuviosta, aloituskohdasta ja silmukkojen määrästä huolimatta. Siitä tuli liian kireä. No kireä olin minäkin, mutta heittäisinkö hanskat tiskiin? Ei kun tutumpi reitti kantapään kautta ja pikku hiljaa on alkanut onnaamaan!

Tulipa näin osoitettua itselleni, että kyllä niillä hyvillä ohjeilla on merkityksensä. Nämä perinteiset ja kauniit mallit ovat kyllä vaatineet jonkinasteisia insinööritaitoja, ovat ne niin tarkkaan ja ajatuksella suunnitellut ja silmukkamäärät laskettu. Vielä kun itsestään löytäisi sen insinöörin ja osaisi ajatella ennenkuin tekee!

Ruusuja tinavadilla

Virkattuja ruusuja!

Aivan ihana ruusuvirkkausmalli löytyi joulupyhinä Ninuskan sivuilta ja niitähän oli päästävä kokeilemaan. Nopeasti jämälangasta syntyi useampikin ruusuaihio odottamaan jatkojalostusta.

Perusteelliset, kuvitetut ohjeet löytyvät Ninuskan sivuilta ja siellä on myöskin kauniita kuvia valmiista ruusuista.

Kiitos Ninuska!

Ruusu virkataan pötkönä reunapitsimäisesti.

 Tänään täällä Päijät-Hämeessä pyryttää lunta ja olen vihdoin päässyt lumitöihin. Järvi kimmeltelee vielä avoimena ja Isännän kanssa olemmekin löytäneet uuden harrastuksen - avojärviuinnit! Avantoa ei siis vielä ole, mutta täytynee harkita, jos ja kun jäät tulevat. Sitä odotellessa voi ihailla vuoden alun maisemaa.

1.1.2012

Mielipidekin voi lämmittää

 

Upseerikokelas Antti Tornberg oli saanut varusmiespalveluksen alkajaisiksi Sotilaskotiliiton villasukkakampanjan kautta villasukat ja halusi mielipidekirjoituksellaan kiittää tarpeellisista ja ehkäpä rakkaiksikin tulleista sukista. Kirjoituksesta tuli niiiiin hyvä mieli, että halusin jakaa sen kaikkien sukkienkutojien ja -lahjoittajien kanssa.

Kyllä ne villasukat vaan rulettavat!

HS - Mielipide - 6.1.2012 - 930 merkkiä - 1. painos

Villasukat lämmittivät koko palveluksen ajan

Aloitin asevelvollisuuteni suorittamisen tammikuussa 2011 saapumiserässä I/11 Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä. Toisin kuin tänä talvena, silloin riitti lunta ja pakkasta. Joidenkin tilastojen mukaan talvi oli kylmin 50 vuoteen.

Palveluksen alussa sain Sotilaskotiliiton villasukkakampanjan kautta villasukat. Sukkien mukana oli kutojan viesti: "Nämä sukat on kudottu 30 asteen helteessä, toivottavasti ne lämmittävät 30 asteen pakkasessa". Viesti ei olisi voinut olla osuvampi. Sukat tulivat todella tarpeeseen talven paukkupakkasissa vietetyillä leireillä.

Sukat ovat kulkeneet mukanani läpi tänään päättyvän palvelukseni, ja niille löytyy paljon käyttöä reservissäkin. Haluan osoittaa suuret kiitokseni sotilaskotisisarille ja muille kutojille sekä Sotilaskotiliitolle villasukkakampanjasta.

ANTTI TORNBERG UPSEERIKOKELAS
TUUSULA

Jälkijouluja

Joskus tonttujen matka on pitkä ja lahjat kiertävät kaukaa. Näin kävi kummitytön meille lähettämälle paketille, joka tavoitti meidät vasta tänään kierrettyään Uimaharjulta Jyväskylän kautta perille! Mutta sitäkin mieluisampi oli paketin sisältö - kauniit mustat ja meille kummeille nimikoidut sisustustyynyt. Löytävät taatusti paikkansa ja muistuttavat meitä Jonnasta! Ihana yllätys, kiitos Jonna!

Uusi vuosi ja uusi tupa

Olkoon alkanut vuosi antoisa käsillä tekijöille!
Veljeni yllätti kuluvana vuonna tekemällä upean linnunpöntön äidilleni. Ihastelin sitä aina äidin luona käydessäni (se on kukkapöydän kaunistuksena 'eihän sitä nyt
ulos voi laittaa..') ja yllätys oli ihana, kun veljeni kertoi tekevänsä minulle oman. Sain tulevasta tiedon joululahjaksi ja olkoon se samalla lupaus uudelle vuodelle.
Kuvan sain napattua keskeneräisestä kelohuvilapöntöstä pimeänä jouluyönä, jolloin se oli matkannut auton takakontissa minulle näytiksi! Innolla odotan tulevaa lintulautaa ja kaikkea ihanaa, yllätyksellistä ja kaunista käsien jälkeä vuodelle 2012!