Kipeä niska ja kinessioteippi

Olen illat istunut virkkaamassa mattoa ostamastani ontelokuteesta. Ja voi hitsi kun on työlästä! Kude on paksua ja painavaa ja ihmettelinkin miten päänsärky on tullut pitkän tauon jälkeen takaisin. Sen on pakko olla virkkaamisen takia.
Hoitokeinona olen yleensä käyttänyt vesijuoksua, josta pidän kovasti. Nyt tyttäreni, joka opiskelee urheiluhierojaksi, sanoi että voisit äiti kokeilla kinessioteippiä. ???
No hän teippasi yläselkäni tällä joustavalla ihmeteipillä ja päänsärky on heikentynyt huomattavasti siten että tehon huomaa. Toinen teippi on ryhdin korjaamiseksi...
Suosittelen kokeilemaan!

Viimeistelyn viehätys

En voinut vastustaa kiusausta ostaa ruusulakanoita, kun olivat tarjouksessa. Kukaan ei ilmeisesti ollut halunnut ostaa näitä normaalihinnalla, oli niitä sellainen kasa tarjolla..

No näin keväällä, pitkän ja pimeän talven jäljiltä minun mieleni suorastaan ahmii kirkkaita värejä, keltaista, sinistä, pinkkiä... ihan kuin jokin värivaje olisi iskenyt. Pienen hetken kuitenkin mietin, kun näissä PipStudion lakanoissa oli aika rohkeat värit ja naiselliset kuviot. Suostuisiko isäntä nukkumaan niissä vai jäisikö pelkästään perheen naisväen käyttöön?

Värivaje oli kuitenkin niin suuri, että mukaan lähtivät. Ja hyvä oli ostos, lakanat ovat älyttömän hyvin tehdyt ja pienintä piirtoa myöten viimeistellyt!
Reunoissa on pikkuruutukankaiset röyhelöt ja samasta kankaasta on tehty tyynyjen nappipäällysteet.

Ja käsiaukot, joiden ansiosta peiton asettaminen lakanan sisään on helppoa, nekin löytyivät! 

Kaikissa  (Lexington) hienolta tuntuvissa pussilakanoissa niitä ei ole.

Ihastusta herätti myös aukkojen punaruudullinen kanttausnauha - koskaan en ole missään lakanoissa nähnyt aukkoa kantattuna!

Kaiken kaikkiaan - minä olen aivan onnessani ja innoissani pujahtamaan näiden lakanoiden väliin ja väriin. Isäntä ei  rohjennut kommentoida...

Carl Larssonin jalanjäljissä

'En maalaa maineen vuoksi, vaan rakkauden.'

Piipahdin Ateneumissa Carl Larssonin miljöötä ihailemassa. Se maailmahan on kaikille tuttua, mutta halusin päästä hetkeksi sisään siihen idylliin ja näkemään ja kokemaan kuvat itse, aitoina.

Ateneumiin oli rakennettu 'huoneita' Larssonin maalauksista.

Suuri osa (tutuista) kuvista on vesiväreillä maalattuja yli sata vuotta sitten ja olivat menettäneet melko paljon väriloistoaan. Kyllä kuitenkin kannatti käydä.





Syksyllä ostimme mieheni kanssa mökin ympärillä olevaa metsää, joka kätki sisäänsä yllätyksen.

Siellä, metsän keskellä, järven rannalla oli Talo.

Pitsihuvila menneiltä ajoilta.

Innostuin kovin, siitähän saisi kunnostamalla Vaikka Mitä, vaikkapa Carl Larssonin henkeen!

Totuus oli toisenlainen, sillä asumattomuus ja laho olivat tehneet tehtävänsä ja  kunnostaminen tulisi paljon kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen.

Sisälle oli kuitenkin jäänyt muistoja entisistä ajoista, joita tulevana kesänä pääsen työstämään. Innolla odotan!

Unelmia täytyy olla!

Huovutetut lapaset

Kevät kolkuttelee, mutta täällä huovutetaan lapasia. Löysin ihania värejä ja houkutus kokeilla konehuovutusta tästä islantilaisesta Letilopi-villalangasta kasvoi niiiin suureksi, että ostin kolmea väriä. Olen jokusen kerran kokeillut konehuovutusta ja saanut aikaiseksi melkoisia pallopeukaloita vuorattuani lapasen ennen koneeseen laittoa ja työnnettyäni peukaloonkin täytettä. Nyt myyjä vakuutteli, että mitään suojauksia ei tarvita, valmis aihio vain koneeseen.



Peukalo näyttää isolta, mutta on kädessä hyvä. Lila lapanen on huovutettu koneessa 2x ja punainen on kutomavaiheessa.



Ohje neuvoi kutomaan kutosen puikoilla 44 silmukkaa ja näin tein. Koneessa huovutin kaksi kertaa 60 asteiseessa. Oli kyllä todella helppo ja nopea! Se voi olla, että näitä sujahtelee joulupaketteihin ensi jouluna. Siihen mennessä niihin voisi miettiä saajalle sopivia 'koristeita', vaikka pelkistettynäkin ovat mielestäni kauniita. Värit ovat niin herkullisia!



Puolukanpunainen odotti poimijaansa, jonka kenkiin väri oli Perfect Match!

 Ulkona oli jäätävän kylmä viima kahdesta lämpöasteesta huolimatta. Kuvia ottaessa kädet kohmettuivat, joten ehkäpä näille uutuuksille on vielä käyttöä näin lopputalvestakin.

Kevättä odotellessa.



Kevättä rinnassa!

 

Pienin tanssiaskelin kevättä kohti!

Leikkasin pelargoniat aika lyhyiksi ja aavistelin, että menehtyisivät. Mitä vielä, aurinkoa kohti kurkottavat!

Terassilla kävi vieras. Varpushaukaksi sanovat tietävämmät. Oli komea kuin mikä!

Aurinkoa kevääseesi!

Seinälle

Voi sitä mielihyvän tunnetta, kun valmis käsityö löytää paikkansa!
Lintulautaristipistotyö on nyt seinällä ja toivottaa ystävät tervetulleiksi majoittumaan vierasmajaamme.

Ostin Ikeasta sopivan kehyksen ja pujottelin kankaisen työn sinne väliin. Ei suuri työ, mutta useimmiten nämä pikkuhommat jäävätkin minulta tekemättä. Niihin menee vähän aikaa mutta jonkin verran vaivaa ja viitseliäisyyttä se vaatii.
Tämä oli siitä harvinainen ristipistotyö, että jo alun alkaen minulla oli mielessä paikka, mihin se tulee. Siellä se nyt on ja just niinkuin sen kuvittelin.
Käsityön harrastajan huippuhetkiä!

Tänään on sunnuntai ja siten Strömsö-päivä. Strömsö taitaa olla ainoa TV-ohjelma, jossa on edes pieni hipaisu käsityömaailmaan nyt kun Kotoilujakaan ei enää ole. Olenko ainoa, joka kaipaa käsitöitä televisioon? Sitä ohjelmaa odotellessa on mukava kun on Strömsö sunnuntaita piristämässä!

Kesken kaiken

Katselin kaikkea keskeneräisyyttä ja mietinkin miksi nämä kaikki ovat vielä kesken.
Aloittaminen on niin mukavaa. Kuin lomalle lähtö. Kaikki on vielä edessä eikä matkanteon mutkia edes aavista. Voihan se sujua sutjakastikin kuten seiskaveikalla sukkia kutoessa. Ei tule yllätystä eikä ylläty. Käyttökelpoista kumminkin.
Unelmia pitää olla. Kyllä minä vielä näistä yllätyn!

Sarjakuvasta tyynyksi?

Pellavaisia neliöitä.

Neliöitä villalangasta.

Pikkuviiri pääsiäispuuhun.

Paksu villapaita.

Huovutettava lapanen, joka odottaa paria ennen huovutukseen menoa.

Viidenkympin viirivillitys

Alkavat ystävien 50-vuotispäivät pakkautua entistäkin lähemmäksi, osa jo vietettyinä ja oma ikäluokkani vielä tuloillaan. Juhlia piisaa.

Seuraavat ovat läheisen ystäväni yllätysjuhlat, joita järjestämme nyyttäriperiaatteella. Netistä etsin erilaisia koristeita ja törmäsinkin aika hauskaan sivustoon, jossa oli tarjolla mm. oviverho 50-vuotiaalle.

Halusin kuitenkin jotain lämpimämpää ja päädyin viiriinbanneriin, jonka sitten virkkasin. Kivan pohjustuksen löysin Kahvi Kaneli Virkkaa -sivuilta. Sieltä löytyy kaikkea muutakin kivaa!

Halusin omaani tekstin ja minua kun viehättävät ristipistot, pistelin kirjaimet punaisella ristiin.

Näitä oli ihan mukava pistellä, sillä tarkkuuden kanssa ei ollut niin nokonnuukaa.

En halunnut pistoja 'läpi', sillä voihan tulla tilanne, jossa viiri näkyy molemmin puolin eikä silloin ole kivaa, jos näkyy nurinkurisia kirjaimia.

Toiset viisi viiriliparetta odottavat kirjaimia, joista tulee sankarin nimi. Lankana käytin Novitan Isoveljeä, mökillä kun olen, on pakko ottaa mitä varastosta löytyy.. ja punaiset reunukset ja ristipistolankana oli Novitan Milla.

Ulkona on huiman kaunista ja lähimetsiköstä olen opetellut lintujen tunnistusta. Ensin valokuva linnusta ja sitten lintukirjan ääreen. Vähän huonolaatuisia kuvia, sillä pokkarikameran zoomi ei ole paras mahdollinen.

Punatulkku. Voiko kauniimpaa väriläikkää ollakaan!

Luultavasti urpiainen. Jos joku tunnistaa tai voi vahvistaa, olen kiitollinen.

Sama urpiainen toiselta vinkkeliltä. Lintukirjan mukaan ei kovin yleinen Päijät-Hämeessä, mutta keväisin saattaa tulla ruokintapaikoille.

Ja ylpeydenaiheeni, varpuspöllö, jota tosin ensin luulin pikkupöllöksi. Onneksi on osaavia ystäviä, jotka valistivat tietämätöntä.

Eipä muuta kuin ulkoilemaan ja viirejä virkkaamaan!

Risuilta

Aamulla satoi rättejä ja olikin mukava keskittyä hommiin tietokoneella sisätiloissa. Ja kun onnistuu olemaan tehokas, saattoi palkita itsensä väriruiskeella. Pinkkiä, pinkkiä, piristävää pinkkiä!

Raitasukat ovat sellainen välipalatyö, jota on hyvä tehdä automatkalla, kun ei tarvitse ohjetta ja voi antaa käsien vain laulaa.

Iltakävelyllä hain metsänlaidalta risuja, sillä jostain syystä pidän kovasti kransseista. Pääsiäistä ajatellen käänsin ja väänsin ja osasta tein kimpun. Ovat nyt kuivumassa ja mukautumassa muotoonsa.

Ja aiemmilta vuosilta oli tallessa kaksi pientä risukranssia, joihin löysin Lauran kaupasta rautasydämet ja kaunista nauhaa. Hyllyn sain vihdoin viimein, yli vuoden odotuksen jälkeen seinälle. Siellä ne pikkukranssit nyt odottelevat kiinnityskoukkua ikkunalle...

Mukavaa viikonloppua!