Kiva kun bloggailet kanssani!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Vauvanpeitto

Olipa mukava kutoa pieni, keltainen vauvanpeitto! Ihan omaksi iloksi ja kaappiin odottamaan. Kevään aikana kävi nimittäin niin, että pieniä ihmisenalkuja syntyi useampikin ja minulla ei ollut mitään itsetehtyä varastossa eikä löytynyt sopivaa aikarakoa suunnitella, etsiä lankoja ja kutoa jotain, pientäkään. Nyt sitten ajattelin tehdä varastoon, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan.

Lanka tässä työssä on Hulluilta Päiviltä löytynyt bamboon ja nylonin sekoitus, Stamfordin Gorgeous. Ihana kutoa, vaikka puikot olivat melko ohuet 2,5. Mallin mietin itse jonkin kaupassa nähdyn perusteella ja tykkään siitä kovasti. Silmukoita oli 180 ja malli on kuudella jaollinen, rivin 6 ensimmäistä ja viimeistä ovat ainaoikein samoin kuin työn 6 ensimmäistä ja viimeistä riviäkin. Valmis työ on noin 70 x 70 cm ja siihen meni 270 g lankaa.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Olen neulootikko

Olen neulootikko. Tunnistin itseni sanasta heti, kun luin sen eilen Hesarista. Olen neulootikko ja sairastan neuloosia. Ylpeänä!
Samaisessa lehdessä oli haastateltu Helsingin yliopiston professoria Minna Huotilaista, jonka mielipiteet olivat musiikkia neulootikon aivoilleni. Professoritasolla on nyt todettu, että kaikenlainen käsillä tekeminen ravitsee aivoja ja auttaa keskittymään ja rentoutumaan - noh senhän me käsityöihmiset jo tiesimmekin. Hyvä, että on nyt todettu korkeammallakin taholla.
Mukavalta tuntui, kun tämä prohvessori vielä erikseen mainitsi, että käsillä tekijällä on tehokas kuuntelu päällä, kun työ on käsissä. Keskittyminen on huippua! Olisipa lausunto tullut 35 vuotta sitten, kun taistelin opettajieni kanssa luvasta saada kutoa uskonto- ja historiantunneilla.. Nykyään saan neulootella just niin paljon kuin haluan ja sitä jopa suositellaan: käsityöt pitävät kuulemma ikääntyvän aktiivisena ja auttavat ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Hyvä, hyvä!
Ja lopuksi vielä Minna Huotilaisen sanoin: "Stressaavan päivän jälkeen työ ei saa olla liian vaikea, mutta yksitoikkoisen työn päälle tarvitaan haasteita."
Ei muuta kuin neuloosista nauttimaan, luvalla!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Häähuuman hiljettyä

Ihanat, koko kevään odotetut tyttäreni häät on nyt onnellisesti ja onnistuneesti juhlittu.
Emman päivänä 2012
tyttäreni ja vävyni ottivat yhteiseksi nimekseen meidän nimemme, mikä tuli pienoisena yllätyksenä meille vanhemmille. Mutta näin pieni sukumme kasvoi yhdellä jäsenellä. 

Pitkin kevättä olemme valmistelleet pieniä yksityiskohtia häihin ja nauttineet suunnattomasti ideoimisesta ja yhdessä tekemisestä. Häiden teemana oli vintage, jonka henkeen askartelut yritettiin toteuttaa.
Paikkakortteina toimivat avaimenperät.

Morsiamen taidonnäyte ja ennakkoluulottomuuden osoitus: Emma teki itse hääkimpun ystävien, sukulaisten ja kirpputorilöytöjen korukavalkaadista.
Illan ohjelma oli esillä vanhaan LP-levyyn liimattuna ja toisella puolella on meny.

Sulhanen on moottorimiehiä ja teimme pöytänumerot vanhoilla autokorteilla, joita aikanaan oli Pauligin kahvipaketeissa keräilykortteina.
Olisin niin kovasti halunnut tehdä tilkkupeiton häälahjaksi, mutta en löytänyt mieleistäni mallia, joka olisi ollut perinteinen mutta samalla moderni. Omia ideoitakin yritin miettiä, mutta niitä ei tullut tarpeeksi parisängyn peitteeksi.
Niinpä sitten tein kissaihmisille muistoksi kissataulun. Nyt ei ollutkaan ristipistoja vaan tällaisia ääriviivapistoja, mikä nyt oikea termi lieneekään. Kiva ja nopea tehdä ja minusta siitä tuli kiva.
Ihanaa on kuitenkin palata kaiken häähumun jälkeen normaaliin arkeen.
Kesäkin on tullut ja valloittanut kaikki aistit!




sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Lainaa vain

Äitienpäivä on tänä vuonna minulle jotenkin hyvin konkreettinen, sillä ensimmäistä kertaa äidiksi tulon jälkeen kotona ei asu yhtään lasta ja vanhin lapsista on astelemassa avioon ensi viikonloppuna. Tunnelma on hieman haikea ja Maaritin vanha kappale Lainaa vain tuntuu tänään hyvin konkreettiselta.


Häävalmistelut ovat pitäneet minut kiireisenä viimeisen viikon aikana. Morsiusneitojen kellohameiden valmistaminen on ollut varsinainen kärsivällisyyskoulu ja pikkutyttöjen valkoisten pitsiunelmien lyhennys tuonut monenlaisia tunteita pintaan. Tyttären hääpuku roikkuu hänen vanhassa huoneessaan odottamassa päällepukemista. Tunteet ovat pinnalla - hyvä näin, toivottavasti saan nauttia hääjuhlasta seesteisemmissä tunnelmissa.
Kaikessa tekemisessä ja suunnittelussa on ollut parasta yhdessä tekeminen. Morsian on käsistään kätevä ideapankki, sulhasen äiti ja sisar ompelumestareita ja kaasot innokkaita askartelijoita. Niinpä kevään aikana on yhdessä vietetty iloisia ja työntäyteisiä hetkiä häiden merkeissä. Näitä häitä on tehty talkoilla ja sydämellä <3  
 H-hetki tuntuu lähestyvän hitaasti mutta varmasti!
Hyvää äitenpäivää!

lauantai 5. toukokuuta 2012

Pelkkää pilkkua

Minulla oli pikkutyttönä sienijakkara, sellainen kärpässieni punaisine lakkineen ja valkoisine pilkkuineen. Niinpä kun Hesarissa oli artikkeli vankiloissa valmistettavista puutuotteista ja kuva kärpässienijakkarasta, sellainen oli pakko tilata! Tai oikeastaan tilasin useamman, varastoon, lahjoiksi annettaviksi. Minusta ne ovat herttaisia. Tuotteita voi katsella ja tilata täältä.
Pilkkuja on myös ompeluksessa, jota varten kaivoin ompelukoneeni naftaleenista, jonne se on joutunut ajanpuutteen vuoksi. Kiva on välillä ommella, vaikka vähän kyllä kauhistuin, kun tyttäreni -toukokuun morsian- halusi morsiustytöilleen ja kaasoilleen samanlaiset asut ja minun osalleni lankesi kahden kellomekon teko. En ole ommellut vaatteita ikiaikoihin, eikä urakkaa yhtään helpottanut mekonkäyttäjien toiveet: kaavalla leikattu hihaton yläosa piti muuttaa halterneck-malliseksi. Tämän kanssa nyt sitten taistelen, toisen mekon kanssa olen jo melko pitkällä.
Kivahan näissä on häissä keinahdella helmat hulmuten, täyskellohameessa!

tiistai 1. toukokuuta 2012

Tildan seinäporo



 Tildaus taitaa olla vähän ohimennyt juttu, mutta on sieltä muutama kiva juttu jäänyt tekemättä, ainakin minulta.Tämä seinäporo on kutkutellut minua jo pitkään ja kohdekin on ollut tiedossa, pieni kummipoika, joka tällä viikolla täyttää 5 vuotta.
Päätin sen vihdoin toteuttaa ja tiesin, että tämä on näitä maali tähtäimessä -juttuja, joissa tekeminen ei ole sitä ominta aluettani nimittäin käsin ompelua mitä ihmeellisimmissä kulmissa ja neulan asennoissa. Koneella pääsee ompelemaan oikeastaan vain ulkoreunat ja loput on käsityötä.
Osaset koossa ja sijoitussuunnittelu voi alkaa.
 Luin ohjeita Tilda kirjasta ja vähän kyllä hämmästyin, kun huomasin että nenä/kuono olisi pitänyt maalata. Sen verran pikkutarkka kuitenkin olen, että tein sen kankaasta, jonka ompelin kiinni pienin pistoin. Silmät merkkasin nuppineuloilla (joista olisi tullut hienommat kuin ompelemani). Sitten kiinnitin korvat ja viimeisenä sarvet.
Silmien paikat nuppineuloilla.
Lopuksi kiinnitin poron kranssiin ompelemalla, kuumaliimapistooli kun on kaupungissa. Nauha vielä kaulaan ja sitten seinälle. Maaliin päästiin ja kiva on viedä itsetehtyä lahjaksi.